torstai 27. syyskuuta 2012

Harmaa syksy

... ja vettä sataa. Kesä tuli ja meni, ja nyt ollaan takaisin kaupungissa kerrostalon asukkaina. Mamma meni takaisin koulun penkille ja koirat vahtivat kotia päivisin. Harrastellaan tokoa vähän vaihtelevasti, ihan miten akan into nyt riittää.. Innostusta rajoittavat miljoonat kouluprojektit, väsymys ja ennen kaikkea kylmyys ja vesisade :(

 Neo ja Osku eivät kyllä kamalasti huonosta syysäästä säikähdä, mutta akkaa ei innosta mennä vesisateeseen ja viimaan pitkille lenkeille tai treenaamaan.. Heti kun vettä ei sada niin lenkit pitenevät ja treenattua tulee ulkonakin. Pojat saa aktiviteettinsa sisällä tai ulkona säästä riippuen, yleensä kyllä ulkona..

Viime viikonloppuna käytiin vaeltelemassa poikien kanssa lauantaina ja sunnuntaina.. Muutama kuvakin tuli räpsittyä, niitä myöhemmin blogiin asti.. Kaikista parasta nuissa reissuissa oli huomata, ettei Oskun lonkat ole yhtään kipeät vaikka maasto vaihtelee reilusti, vaudin saa itse päättää ja riehua saa koko pienen sheltin sydämen kyllyydestä. Minkään näköistä kipuilua lonkkien osalta ei ole tuloksen jälkeen ollut havaittavissa, eikä edes jäykkyyttä kovemman rasituksen jäkeen. Osku porskuttaa menemään yhtä innolla kuin ennenkin :)

Tokoiltu ollaan jonkun verran nyt syksyllä. Päälimmäisenä ajatuksena on "Neo = POP, fiksu kuin mikä <3" ja "Osku = hermo menee, elä hökellä, keskity, keskity, keskity.. Noh, tehään mitä osataan". Eli Oskulla on virtaa muttei keskittymistä nimeksikään, se on niin kakara :) Pieniä ilon hetkiä on ne, kun Osku hoksasi että noutokapulaa kannattaa tuoda akalle, perusjutut menee hyvin. Uusia ei uskalla aloittaa kun pojan keskittyminen on mitä on. Nyt yritetään vaan saada ne kadonneet aivot ja korvat treeniin mukaan :) Neo toimii niin kuin yleensä - unelma bortsun mentaliteetilla. Ikää kun pojalla jo on, niin keskittyminenkin on loistava. Jospa se Oskukin iän kanssa taas keskittyy. Treenaillaan nyt Oskun kanssa vaan omaksi iloksi ja katsotaan miten sen pää kestää.. Hermo sillä itselläkin menee, varsinkin häiriössä, mutta näyttelyjutut on Oskun mielestä huippuja. Siispä ensi vuodelle varaamme muutamat näytelmät Oskun ja akan iloksi :) Myös pienen pieni päällepäsmäri Eppu pääsee meidän kanssa näyttelyitä kiertämään :)