Shelttipojat illanvietossa

.. Eli toisin sanoen siis tiistain pallohallivuorolla. Junnu-Eppu on menossa ensiesiintymiseen kehään tamminäyttelyyn, ja nyt on viime hetket treenata sitä varten. Eilen oli toinen kerta hallilla Epun kanssa. Näyttelyhihna ei pysynyt pojan päällä muutamaa sekuntia kauempaa, niin jouduttiin treenailemaan valjaissa - mutta mikäs siinä.. Ensimmäinen treenipätkä oli aivan kamala! Eppu ei kuunnellut yhtään, ei liikkunut, ei kiinnostunut nameista.. Minulla meinasi jo itku tulla, että miksi me ilmoitettiin koko lapsi näyttelyyn :( 20 minuutin yrittämisen jälkeen vein Epun tauolle ja treenasin vähän Oskun kanssa.

Epun toisella treenipätkällä muutos oli kuin yöllä ja päivällä! Korvat löytyivät, näyttelyhihna pysyi kaulassa, ja nakitkin alkoi kiinnostaan. Seisoa Eppu osaa tosi nätisti, mutta liike on vielä vähän epävarmaa. Illan aikana saatiin kuitenkin uskomattoman hyvä liike aikaiseksi! Ei tässä niin epätoivon partaalla vielä ollakaan :)

Tamminäyttelyyn treenaillaan vielä joululomalla. Liikkeitä ja myös häiriötreeniä pitä tehdä, mutta eiköhn me ihan hyvin niistä tamminäyttelyistä kuitenkin selvitä.

Oskun kanssa treenailtiin lähinnä tokoa. Seuraamista, käännöksiä, luoksetuloa ja kaukokäskyjä. Kaukokäskyt on ihan kamalat, kun on noin paljon häiriötä - Oskua jännittää, hermostuttaa, pelottaa jne. Nätisti se kyllä osaa välimatkan jättää esim. luoksetulossa, mutta kun on nuin paljon häiriötä niin Osku-pieni haluaa heti takaisin äitin luokse kun saa ihan minkä tahansa käskyn.. Noh, pääasia että Oskulla on sentään kivaa. Sen silmät loisti kuin naantalin aurinko kun tajusi että pääsee treenaamaa :)

 Pakkasta on tällä hetkellä -20 astetta, mutta Oskua ei onneksi palele ihan niin paljon. Takki ja tossut lämmittää :)

Paljon onnea Neo 5 vuotta!

"Paaaaljon onneaa vaan..."

Tottahan se on - Neo, äitin pieni pullapoika, on jo 5-vuotias! Hurjan nopeasti aika jo mennyt.
Koskaan ei uskoisi että tuo hölmö mustavalkoinen, on jo niinkin iso mies. Olen maailman onnekkain kun sain Neon luokseni - yhdessä ollaan koettu ilot ja surut. Neo on opettanut minulle hurjasti ja yhdessä ollaan aloitettu myös tavoitteellinen treenaus ja kisaaminen.

Neo on loistava persoona! Lempeä, hölmö, villi, tottelevainen, rakastava, mutta samalla myös korvaton, aivoton ja kamala egoilija. Silti se vaan on se minun oma pieni mustavalkoinen karvapallo, joka valtasi koko elämäni heti ensikohtaamisesta lähtien <3 Uskomaton koira ja todellinen ystävä.



Jotta emme täysin unohtaisi laumamme toista karvalasta, Oskua, mainittakoon että Osku sai vihdoin omat talvivarusteensa:   Back on Track -loimi sekä tossut.

Ensin kokeiltiin toisenlaisia tossuja, mutta ne eivät olet yhtään hyvät. Päädyttiin sitten kokeilemaan näitä Rukan softshell-tossuja, ja ainakin yhden lenkin perusteella nämä ovat hyvät! Pysyivät ihan hyvin jalassa (heti kun akka tajusi laittaa tossut tarpeeksi tiukalle) eivät luistaneet yhtään rapussa, portaissa eivätkä lumellakaan, ja mikä parasta - Osku tykkäsi kovasti! :) Hepulivaihde oli koko lenkin ajan päällä ja eivätkä tossut vauhtia haitanneet. Kun yksi tossuista tippui, alkoi Osku ontua tossutonta tassua ja oli iloinen kun sai tossun takaisin jalkaansa. Näillä sitten pärjätään talven yli :)

Loimea ei olla vielä paljoa kokeiltu, koska ulkona ei ole ollut nyt kauhean kylmä. Ensi viikolla aloitetaan sitten loimen testaus. Toivottavasti tulisi pian kovempia pakkasia, niin nähtäisiin miten loimen käyttö vaikuttaa lonkkien kipuiluun kylmällä säällä.

Pakkasta ja kehätreeniä.

Talvi tuli - ainakin se viima ja kylmyys, viime päivinä myös pakkanen. Tällä hetkellä mittari taitaa näyttää -20 astetta. Muutama hiutale luntakin maasta löytyy, onneksi!

Treeni on jäänyt melko vähälle, lähinnä vain semmoista ylläpitotreeniä. Oskun kanssa ALO:n liikkeittä ja näyttelyjuttuja ja muutama pikku temppu on opeteltu. Metallinouto on ihan kamalaa - jos Osku hoksaa että minulla on nameja ei kapula eikä metalli lähde liikkumaan juuri mihinkään.. huoh.

Neon kanssa yläpitotreeninä toko-liikkeet yleisesti ja nyt myös muutama hyödyllinen kotijuttu ollaan opeteltu. Akalla kun on selän kanssa jatkuvasti ongelmia ja kumartuminen on välillä vaikeaa, niin Neo on saanut opetella tuomaan kengät telineestä ja nostamaan avaimet. Hieno poika, kun hoksasi molemmat jutut nopeasti.

Viime viikolla aloiteltiin äitini sheltin Epun (Khimairan Cream of the Crop) kanssa näyttelytreeniä ihan tosissaan. Käytiin pallohallilla treenaamassa Tamminäyttelyä varten.Eppu ei ole koskaan ennen ollut pallohallilla tai edes nuin monen koiran keskellä. Mutta hienosti tämä pikku-ukko hoksasi! Ei pelännyt, vaikka halli on melko painostava paikka ensikertalaiselle. Lisäksi alkoi kuunnella minua hyvin ja saatiin myös liiketreeniä. Seisomisen poika kyllä osaa nätisti, ikäisekseen ja pieneen treenimäärään nähden. Nyt vain kauheasti joululomalla treeniä, niin ei olla ihan pihalla tamminäyttelyssä :)

Sitten vähän mielenpurkamista. Osku ja Oskun lonkat.
Tänä vklp ensimmäiset -20 pakkaset ja heti Oskun jalat jäykistyivät. Pitkään seurailin miten takajalat liikkuu, mutta myönnettävä se on - selvästi liikerata on pakkasella huonompi.. Itkuhan se melkein tuli kun ei Osku samalla tavalla kirmaile edes takaisin, vaan töpsyttää varovasti.

Nyt pitääkin alkaa etsiä uutta, hyvää talvitakkia tai peräti haalaria. Osku palelee muutenkin helposti, ja jos lonkat ovat nuin herkät kylmyyteen, niin täytyy saada kunnon lämmin asu joka pitää lonkat ja myös lihakset lämpiminä. Jospa oireita ei tulisi yhtään enempää... :(