Milloin koira on onnellinen?

Oskun ollessani pieni, kohtasin henkilön joka totesi, ettei koirani ollut onnellinen minun kanssani. Hänen mielestään koira ei halunnut olla seurassani, koska se ei heiluttanut häntää koko ajan. Henkilön kommentti herätti lähinnä huvitusta, koska kuka oikeasti mieltää onnellisen koiran heiluttavan häntäänsä koko ajan?

Aloin viime päivinä kuitenkin miettimään, että mistä tiedän koirieni olevan onnellisia? Ne eivät puhu, mutta näyttävät tunteensa jatkuvasti useilla eleillä. Korvien asennot, hännän liikkeet ja koko keho viestii koiran mielentilasta. Onnellisuus on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä mielentila. Se on jatkuva hyvänolon tunne, joka koiralla pitää omistajansa kanssa olla.

Onnellisuus on sitä, että koira luottaa omistajaansa ja nauttii tekemisestä hänen kanssaan. Onnellinen koira jaksaa suorittaa myös epäonnistumisensa jälkeen, luottaen siihen, ettei omistaja ole sille vihainen. Koira luottaa siihen, että voi tehdä omistajansa onnelliseksi.

Usein mietin, ovatko koirani jääneet jostain paitsi tai ansaitsisivatko ne paremman kodin kuin mitä minä voin tarjota. Lähinnä tämä johtuu siitä, että kirjaamme tavoitteita ja suunnitelmia, mutta emme niitä kuitenkaan ole aina saavuttaneet. Mutta mistä minun koirani tämän tietäisivät? Tavoitteet olen asettanut itselleni, en koirilleni. Koirani ovat onnellisia kun ne vain saavat jakamattoman huomioni, läheisyyttä, hellyyttä ja yhdessä tekemistä. Eivät koirat välitä meriiteistä – eiväthän ne odota meiltäkään mitaleja kauneuskilpailuista tai suuria urheilusuorituksia?

Onnellisuus ei tule myöskään pelkästään onnistumisista ja hyvistä hetkistä. Onnellisuuteen tarvitaan myös epäonnistumista, turhautumista ja jopa surua, jotta tajuaisimme milloin olemme onnellisia. Meidän tiemme varrelle on sattunut paljon kolhuja ja ongelmia, mutta ilman niitä en olisi onnellinen. Kaikki sattumukset matkalla tähän päivään ovat kasvattaneet niin minua kuin koirianikin. Ilman epäonnistumisia emme olisi koskaan voineet onnistua.

Minun koirani ovat onnellisia. Minäkin olen niiden seurassa. 

Operaatio Kesä-Neo

Kajaanissa on ollut nyt viikon ajan todella kesäinen sää. Aurinko paistaa ja lämpötila on joka päivä n. 20 astetta, parhaimpina ylikin. Koirat nauttii kyllä kesäsäästä, mutta Neon olotila ei ole siitä parhaasta päästä. Lenkeillä tulee kauhean kuuma, ilta menee läähättäessä, lisäksi heräilen yöllä siihen kun Neolla on niin kuuma. Mikään sairaus ei ole kyseessä, vaan ihan puhtaasti huono lämmön poistuminen kehosta. Tästä ollaan "kärsitty" siitä asti kun Neo leikattiin - kesäisin pojasta tuleekin sporttimalli ;)

Kerrankin räpsäisin kuvat tästä operaatiosta ennen ja jälkeen.

(Klikkaa kuva isommaksi!)

Huomattava ero! Ainakin omaan silmään on. Neolta lähti karvaa muovipusillinen täyteen survottuna.. Ensin aloitam harjaamalla koko turkin täysin selväksi ja poista irtonaisen pohjavillan parhaani mukaan. Tämä jo ohentaa turkkia merkittävästi, mutta housukarvat ja kaulus ovat silti melko muhkeat, joten niihin pureudutaan sitten tehokkaammin. Housukarvoihin leikkaan ilmaraitoja ihon myötäisesti, sekä lyhennän housukarvoja merkittävästi. (Ennen housukarvat paikoin yli 20cm, nyt 5-10cm) Mahanalus on tällä hetkellä 1-2cm karvalla, kaulusta ohensin vain hieman.

Olemuksesta tuli paljon pirtsakkaampi, ja kyllä kai se ulkomuoto vähän nuorenikin.

Osku sai pitää turkkinsa kokonaan jo ihan näyttelyiden puolesta, sekä sen takia ettei Osku kärsi kuumuudesta samalla tavalla kuin Neo. 

Shelttipojat Match Show:ssa 15.5.2013

Tänään käväistiin match show:ssa molempien shelttien kanssa. (Käytiin me kyllä torstainakin Epun kanssa..) Tavoitteena hakea Epulle kokemusta varsinkin pöydällä olosta ja käsittelystä. Osku oli vain humputtelemassa mukana, kun poika kerran niin tykkää.

Ensin Oskun kanssa kehään - ja minkäs teet kun poika toimii vaan niin hyvin! Keskittymiskyky on loistava, ainut vain että liikkeessä meinaa hepuli voittaa. Oikeastaan ei mitään moittimista Oskun esiintymisessä, mitä nyt se häntä ei ole kovin ihanteellisessa asennossa, mutta olkoot. Oskulle punainen nauha kuitenkin.

Epun kanssa kehässä ei mitään muuta ongelmaa, kuin pöydällä olo tutkittavana. Eppu ei tykkää yhtään tutkimisesta - kotona ei tietenkään tässä mitään ongelmaa. Tänään kehitystä sen suhteen, ettei ihan niin pahasti minuun nojannut ja jopa rentoutui hetkittäin pöydällä. Tottumuskysymys siis! Epulle sininen nauha, mutta ei jatkokehässä sijoitusta. Hienosti se prinssipoika esiintyy muuten, liike ollaan myös saatu hyvälle mallille. Tutkiminen on nyt työn alla, näyttelytreenit alkaa kesäkuussa..

Osku punaisten kehässä esiintyi taas loistavasti, liikkeessä vain se hepulointi meinaa tulla. Meitä ei kuitenkaan pois kätelty, vaan jäimme kehään neljän parhaan joukkoon. Tänään Osku hienosti siis pienten punaisten neljäs! :)

Loistava rupsuke tuo Osku kyllä, tykkää niin paljon näyttelyhommasta ettei paremmasta väliä. Eppukin aivan loistava ja tykkää tehdä minun kanssa tuota kehän kiertämistä. Tosiaan Epun kanssa aloitamme näyttelytreenit kesäkuussa, jossa toivottavasti pääsemme mahdollisimman paljon harjoittelemaan pöydällä oloa ja tutkimista. Kyllä siitä blondista vielä hyvä tulee :)

Näyttelykiertue 2013

Oskun ja Epun managerina voin kaikkien fanien iloksi ilmoittaa, että näyttelykiertueemme jatkuu kesäkuun puolella! Ensimmäisenä show suuntaa Kemiin pienen, pullean ja pörröisen blue merlen kanssa, jonka jälkeen molemmat rupsut viihdyttävät yleisöä Sotkamossa! Fanikuvia ja nimmareita jaossa molemmissa tapahtumissa. ;)

Tohmajärvi ryhmänäyttely 4.5.2013

Eilen kävimme shelttipoikien kanssa Tohmajärvellä näyttelyssä. Kyseessä olivat Epun toiset ja Oskun kolmannet näyttelyt. Shelttejä oli ilmoitettu hienosti jopa 60.

Ilman yllättäviä käänteitä ei tämä näyttely kuitenkaan mennyt. Ensiksikin näyttelyä edeltävänä iltana kasvattaja ilmoitti, että Osku ja velipoikansa Urho ovat molemmat samalla numerolla! Molemmilla siis numero 37, mutta Oskulla lisäksi merkintä A. Tästä hieman stressailtiin, mutta onneksi myös järjestävät olivat siis huomanneet mokansa ja kehä sujui hyvin. Suurimmat yllätykset olivat kuitenkin onnellisia. Khimairan -kasvatteja oli kehässä 8, joka jo itsessään oli todella upeaa, mutta koska suurin osa myös sai ERI:n, oli päivä aivan loistava :)

Junnukehään osallistunut Eppu alkoi hermoilla kehässä esiintyessään ja suurin jännitys tuli ilmi pöydällä. Tuomarin tutkiessa Eppu nojasi minua vasten ja jopa tärisi hieman. Tuomari tästä huomautti ja kyseli miten koiralla on kokemusta näyttelyistä. Onneksi oltiin junnukehässä ja tuomari antoi käytöstä hieman anteeksi. Muisti hän kuitenkin myös kehua Epun muita ominaisuuksia. Olin kuitenkin varma, ettei hyvää arvosanaa ole tulossa.. Kuitenkin olimme positiivesti yllättyneitä kun myös Eppu sai ERI:n! Kilpailukehässä 6 koiraa, jossa myös molemmat Epun veljet. Epulle ei sijoitusta, mutta tämä oli aivan ymmärrettävää jännittyneen käytöksen takia. Nyt vain pikku-ukolle lisää kokemusta ja treeniä, niin siitä tulee aivan loistava :) Junnukehän voitti ihana Eeli - Epun velipoika, joten tyytyväisiä kyllä saatiin olla jo siihenkin. :)

Kasvattikehään Eppu osallistui myös sisaruskatraan kanssa. Tämä oli siis Khimairan kasvattajaluokan debyytti. Eppu toimi nyt kehässä paljon paremmin, oli selvästi rentoutuneempi ja malttoi liikkua nätisti. Taas sai olla pienestä ylpeä! Lisäksi kaikista suurin ylpeyden aihe Epussa oli, ettei poika peitsannut!! :) Olin aivan haltioissani kun opin esittämään pojan niin, ettei sen tarvitse peitsata, jes!

Avoimeen luokkaan osallistui siis Osku. Ilman Oskun pieniä tempauksia ei kyllä kehäänkään päästy, pojalle nimittäin yllätti mystisesti hätä juuri kun päästiin kehään... Hieman hävetti, mutta onneksi päästiin kehään mukaan ja jäljet siivottua nopeasti apujoukkojen toimesta. Hölmö Osku.

Osku esiintyi juuri niin kuin Osku aina - lennokkaasti, iloisesti, naama loistaen. Eihän tuota rupsua voi hillitä yhtään, persoona on Oskun paras puoli. Osku liikkui ihan hyvin, ehkä etujalat olivat hieman liian lennokkaat. Oskuhan seisoo paikallaan kuin tatti ja myös pöydällä poika osasi käyttäytyä hienosti. Mitä nyt namit kiinnostivat enemmän kuin tuomaria katsominen :D Kaiken kaikkiaan tämä oli Oskun paras esiintyminen kehässä tähän asti, käytös oli aivan loistava! Jännityksellä odotin arvosanaa, koska tavoitteena oli, ettei EH:sta huonompaa tule. Kun kehäsihteeri ilmoitti Oskun ansainneen arvosanan "ERI" ei varmasti kukaan voinut olla huomaamatta tämän akan iloa! Minun pieni Osku sai ERI:n! Vaikka tuomari ei tosiaankaan ollut tiukin mahdollinen, niin silti olin niin ylpeä Oskusta, loistava ukkeli <3 Kilpailukehässä tuomari ohjasi Oskun ja toisen blue merlen suoraan pois kehästä - ei siis edes harkinnut näitä ollenkaan. Vähänhän se aluksi harmitti, mutta silti Osku oli aivan loistava.

Poikien arvostelut - tuomarina Dubravka Reicher, Kroatia

Osku:
" 2 years, strong male. Masculine head, enough good topline. Strong rather wide in body, good bone. Enough angulation in movement, correct bite." AVO ERI.

Eppu:
" One year, well proportioned . Masculine head, good topline. Quite good angulations. Needs more freedom in movement. Good coat, correct bite." JUN ERI.

Nyt suunnitellaan kisakalenteriin seuraavia näyttelyitä molemmille pojille ja Epulle lisäksi näyttelytreeniä. Kyllä näistä vielä hyvä tulee! :)