torstai 15. elokuuta 2013

Oskun luustokuvia

Eilisen blogitekstin perusteella sain kyselyn Oskun lonkista ja rtg-kuvista. Tietysti nyt voin Oskun luustokuvat jakaa myös blogin lukijoiden kesken, eihän ne mikään salaisuus ole! :)

Osku on siis kuvattu vuoden ikäisenä. Kuvauskohteena kyynärät, lonkat ja selkä (+olat). Tuloksina Oskun kuvauksesta: kyynärät 0/0, selkä ja olat epävirallisesti katsottu terveiksi, mutta lonkat kuvanneen lääkäriin mukaan D/D pahimmillaan E/E. Kennelliitosta tuloksena E:t. Mutta nyt itse kuviin, klikkaamalla kuvia saa isommaksi.




Oskun kyynärät. (Sin vasen, dex oikea)





Oskun selkä. Ylemmässä kuvassa lannerankaa, alemmassa rinta.


Murheenkryynimme Lonkat. 

Kuvanneen lääkärin mukaan lonkat ovat hyvin siistit, kuten myös lonkkamaljat, Lonkkaluu ei ole läheskään siellä missä sen pitäisi olla. Kyllähän näistä kuvista näkee, kun terveisin lonkkiin vertaa, etteivät ne ole hyvät.. Näitä kuvia katsellessa tunnen edelleen sen karmean tunteen, kun saimme tuomion Oskun lonkista. Kuvauspäivänä sain pidätettyä itkua juuri ja juuri kotiin asti, jonka jälkeen epätoivo oli murskaava. Sillä hetkellä tuntui, ettei elämästä tule yhtään mitään ja kaikilta haaveilta vietiin pohjat. Oskun "piti" olla terve - todennäköisyys E/E lonkille oli todella pieni. Tänäpäivänä lonkat ovat aina mielessä, mutta olemme oppineet elämään asian kanssa. Osku ei varmasti tunne jääneensä mistään paitsi, vaikka aivan täysillä ei kaikkia haaveita olla päästy toteuttamaan.


Oskun lonkissa ei vielä ainakaan kuvauspäivänä ollut yhtään nivelrikkoa. Tästä huolimatta aloitimme Oskulle täydennysravinnon syöttämisen, jotta nivelrikkoa ei edes tulisi muutamaan vuoteen. Osku syö Cartivet + msm -tabletteja joka päivä ruoan seassa. Lonkat eivät oireile muulloin kun todella kovalla pakkasella. Tähän apu löytyi Back on Track-loimesta, jota Osku talvisin käyttää. Jumiutumiset ovat myös vähentyneet takajaloissa tämän avulla. Oskun on tarkoitus kuvata uudestaan lähempänä 5 ikävuotta. Tällöin katsotaan onko lonkkien tilanteeseen tullut muutosta. Lähinnä katsotaan nivelrikon tilanne, en usko että lonkat ovat merkittävästi parempaan suuntaan voineet mennä.


Kaikesta tästä huolimatta Osku on loistava koira, upea ystävä, jota rakastan yli kaiken. Jokaista kyyneltä kohden olemme Oskun kanssa iloinneet ja nauraneet satoja nauruja yhdessä. Mikään "vika" tai sairaus ei koskaan voisi mitätöidä Oskun arvoa minulle. Olen aina kiitollinen siitä, että Oskun kasvattajat ovat antaneet juuri tämän sinisen ihmeen minun hoidettavakseni, minun vastuulleni.



keskiviikko 14. elokuuta 2013

Miksi tutkisin koirani terveyden?

Muutamia kertoja olen törmännyt tähän mielipiteeseen, asenteeseen, joka on saanut minut aina ihmettelemään. Miksi juuri minun pitäisi tutkituttaa oma koirani, vaikka en sitä jalostukseen käytä tai sillä ei ole ollut mitään oireita, jotka voisivat viitata esimerkiksi lonkkavikaan? 

Syitä tähän suhtautumiseen on monia, enkä väitä että kukaan koiran omistaja olisi huonompi, vaikka koiransa terveyden tutkimista ei pitäisikään niin tärkeänä kuin itse pidän. Yksi suurimmista syistä on ollut, ettei koiraa aiota käyttää jalostukseen. Eikö kuitenkin olisi mukava tietää, että koira on esim. luustoltaan niin terve, että sen kanssa voidaan harrastaa agilityä, palveluskoiralajeja, koirajuoksua tai ihan vain lenkkeilyä? Koiran luustoon ja rakenteeseen liittyvät sairaudet voivat pahentua kaikissa liikuntamuodoissa, varsinkin silloin kun niitä ei osata ottaa huomioon. Nopeat, repivät liikkeet, voimakkaat ponnistukset ja alastulot voivat vaurioittaa jo ongelmallisia niveliä tuhoisin seurauksin. 


Toinen, ehkä itseäni vielä enemmän puistattava, syy koiran terveyden tutkimattomuuteen on lauselma ”Ei koiraani mikään vaivaa koska sillä ei ole oireita” tai ”Koirani vanhemmat ovat terveet, joten koiranikin varmasti on”. Pahimmassa tapauksessa olen törmännyt näihin tapauksiin myös jalostuskäytössä. Jos koiran pitäisi olla terve, ei se tarkoita, että asia 110% näin olisi. Itse olen kokenut tämän Oskun kanssa. Mikä estää koiran terveyden varmistamisen näissä tapauksissa, varsinkin jos suunnitteilla on jalostuskäyttö? Valitettavan usein kyse voi olla rahassa. Tutkimukset maksavat, eikä niitä nähdä tarpeellisina vaan lähinnä rahan hukkaan laitolta.


Mitä hyötyä on tutkia koiransa terveys? 


1. Jo yllä mainittu harrastamisen varmuus: kun tiedät koiran olevan täysin terve, voit harrastaa täyspainoisesti ilman epäluuloja. Jos koiralla on, kuten Oskulla, vikaa lonkissa ei kaikki harrastaminen ole tuhoon tuomittua – itse pystyn seuraaman Oskun liikkeitä ja lajin vaativuustasoa, ja suhteuttamaan toiminnan Oskun lonkkien mukaan. Ei liikaa rasitusta, koska tiedän mitä liikkeitä pitää välttää – silti voimme harrastaa täysillä Oskun terveyden ehdoilla. 


2. Saamme merkittävää tietoutta rodun terveydentilasta koko rodun harrastajille, että myös yleisestä koirien terveydestä nykypäivänä. Kun verrataan rekisteröintien määriä ja tutkittuja koiria saadaan joissakin roduissa vain murto-osa rodun terveydentilasta tällä hetkellä. Jos asenne terveystutkimuksiin olisi parempi, voitaisiin todellinen rodun terveydentila ottaa myös huomioon jalostusneuvonnassa. 


3. Oma mielenrauha. Kun tiedät oman koirasi terveydentilan, osaat myös varautua tulevaisuuteen. Kun itse tiedän Oskun lonkkien tilanteen, tiedän miten saan pidettyä Oskun olon siedettävänä mahdollisimman pitkään myös vanhuusiällä. 


4. Kaikista tärkein syy: Koirasi ansaitsee vain parasta. Koira on monelle kuin perheenjäsen. On aina koiralle parasta, että sen omistaja tietää miten hoitaa koiraansa parhaiten. Sairaudet voivat muuttaa koiran tarpeita joissain tapauksessa. Kun koirasi saa sen tarvitsemaa huolenpitoa sairauden osalta, voi koirasi elää täysipainoisesti ilman mahdollisia kipuja. Koirasi ei voi kertoa sinulle kivuistaan tai ongelmistaan, mutta jokainen voi oma-aloitteisesti ottaa selvää koiransa tilasta. 


Itse olen kokenut järkytyksen, epäuskon ja surun Oskun terveyden kanssa noin vuosi sitten. Oskun lonkkien piti olla terveet. Oskun mennessä kuvaukseen, muistan sanoneeni avopuolisolleni, että lonkat ovat joko A tai B, eivät ne C:tä huonommat voi olla. Kuvanneen lääkärin tuomio oli kuitenkin musertava, isku vasten kasvoja. Lonkat ovat huonoimmat mahdolliset E/E, kuin suoraan oppikirjasta katsottuna. Tämän ”tuomion” jälkeen olemme eläneet epätoivon kautta normaaliin arkeen. Osku voi hyvin, eivätkä lonkat oireile muulloin kuin kovilla pakkasilla. Jos en olisi kuvannut Oskun luustoa, olisivat Oskun lonkat voineet mennä huomattavasti pahemmaksi agilityssa, tokossa, juoksussa… Tänä päivänä voimme tehdä oikeastaan mitä vain! Syynä tähän on se, että minä tiedän Oskun tilanteen ja osaan määrittää elämämme niiden mukaan. 


Minun koirani ansaitsevat vain parasta. Sitä en voi niille tarjota, ellen tiedä mitä koirani tarvitsevat. 

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Edistystä koiranpennun askelin.

Viimeisimmästä kirjoituksesta nyt ei aikaa kuin pari päivää, mutta pakko heti tulla kertomaan meidän remmirähinän pois kitkemisestä. Kuten kerroin, on ajoittaista edistymistä tapahtunut ennekin. Välillä koirat kuuntelee, välillä ei. Nyt on kuitenkin kaikista suurin muutos tapahtunut - ja parempaan suuntaan! Nimittäin minä. Olen ennen varmasti purkanut turhautumisen hihnaan ja koiriin omalla asenteellani ja luovuttanutkin herkemmin ohitustilanteessa. Mutta nyt minä sen tein! Olen rauhallinen, enkä edes puhu koirille mitään pahimman rähinän aikana. Vasta kun Neo ja Osku itse tajuavat, ettei rähinä auta yhtään mitään, voin alkaa niille puhumaan. Hihna ei kiristy ennen kuin koirat sen itse kiristävät vetämällä - tällöin matka pysähtyy niin kuin muutenkin koirien vetäessä. Rähinän jälkeen ei lähdetä mihinkään, ennen kuin molemmat koirat kuuntelevat minua, ja kaikkia minun käskyjäni. Juuri äsken odottelimmekin poikien korvien löytymistä n. 10 min. (Aika pitkittyi koska uusia ohikulkevia koiria tuli välillä) Pikku hiljaa korvat alkoivat löytymään, ja Neo myös hiljeni viimeisiä koiria kohti eikä aloittanut rähinää - kierrokset vain nousivat.

Kun häiriökoiria ei ole, pyydän Neo ja Oskua vanhaan tapaan vähän väliä kiinnittämään minuun huomiota. Jos meidän sivustassa tai takana liikkuu koira, emme pysähdy vaan menemme eteenpäin, koska minä niin sanon.

Ero esim. talven pahimpiin tilanteisiin on suuri. Vaikka tänäänkin Neo sai todella kovan rähinän aikaiseksi ja riuhtoi hihnassa, ei korvattomuus jatkunut yhtä pitkään kuin ennen. Myös Neon kireystila laski selvästi nopeammin, vaikka toisia koiria olikin paljon lenkin aikana. Myös Oskun käytös oli parempi kuin ennen, tosin Oskun stressitaso nousi joskus melko korkealle. Nyt koirat kuuntelevat jokaista sanaa minkä sanon paljon erilaisemmalla asenteella. Toivottavasti tämä nyt jatkuu ja tulosta tulee! Kärsivällisyyttä ja aikaa tämä kyllä tulee viemään paljon, mutta nyt en enää luovuta!

maanantai 5. elokuuta 2013

Remmirähjääjä

Meidän ikuinen ongelma on Neon rähjääminen toisille koirille. Osku on sujuvasti oppinut tämän tavan myös. Yksinään ei ongelma ole läheskään niin suuri ja saan yksittäin molemmat kontaktiin, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy. Tänään olen taas pohtinut Neon rähinää, ja myös Oskunkin. Oskun kohdalla rähinä on vain kiusallinen tapa, jonka se lopettaa heti kun Neo ei rähise - toisin sanoen kun saan Neon ohittamaan kunnolla, myös Oskukin ohittaa nätisti.

Neo valikoi harvoin kenelle rähisee hihnassa. Yleensä kuka tahansa vastaantuleva koira on sopiva agression kohde, mutta mitä suurempi koira on, sitä pitempään Neon jännittyneisyys kestää. Tilanne on mennyt pahemmaksi sen jälkeen, kun Neon on kohdannut irti olleita (karanneita) koiria, jotka ovat käyneet päälle. Irti ollessaan Neo ei rähise tutuille koirille, eikä aloita suoraan rähinää nähdessään toisen koiran. Neo on erittäin dominoiva toisia koiria kohtaan, ja selvästi sen käytös on toisen koiran alistamista ja oman johtajuutensa osoittamista.

Ohittamista olemme harjoittelleet yli 2 vuotta vaihtelevin tuloksin. Lähinnä olen yrittänyt opettaa oikeaa käytöstä samoin kuin kaikkea muutakin. Neo kuuntelee vaihtelevasti, eikä kyse ole siitä, ettei Neo tietäisi mitä siltä odotetaan. Neo on loistava koira, jonka kanssa on helppo olla, ja ainut ongelma onkin juuri tuo ohittaminen ja remmirähjäys. Pitkää pinnaa on kyllä tarvittu, että ollaan päästy edes tähän asti missä ollaan nyt, mutta kyllä mielestäni 2 vuotta opettelua on jo hieman liikaa? Välillä on aikoja, jolloin Neo tottelee loistavasti, eikä välitä toisista koirista yhtään, mutta seuraavana päivänä Neo saattaa käyttäytyä niin kuin ei olisi ikinä osannutkaan ohittaa.

Kyseessä ei ole kipu ja sairaus, koska nämä on tutkimuksilla pois suljettu. Ohittamisharjoituksia pitää alkaa tekemään kyllä nyt tänä syksynä säännöllisesti, alkaa hieman jo akkaakin ketuttamaan tämän ikiteinin käytös hihnassa. Kaikesta huolimatta, on se hieno koira ja loistava ystävä.