Tänään äitini sheltti Eppu (Khimairan Cream of the Crop) suuntasi luustokuviin. Kuvauskohteena olivat siis lonkat, kyynärät, olkapäät ja selkä. Nukuttamisen jälkeen Eppu oli todella herkkä äänille ja alkoikin lähes jokaisesta vieraasta äänestä haukkumaan, reppana. Itse stressasin Epun kuvausta, tai oikeastaan tuloksia. Tuoreessa muistissa oli Oskun kuvauksen jälkeinen shokki ja pettymys. Mieltä myös painoi koko ajan Epun peitsaaminen - voisiko sen syy olla luustossa?
Eppu on kaikkien onneksi luustokuviensa osalta terve! Selkä on täysin normaali, kyynärät ja olat normaalit. Lonkat eivät aivan täydellisen pyöreät olleet, vaan niissä on pientä kulmikkuutta. Kuvanneen eläinlääkärin arvion mukaan voivat olla B:t, mutta myös jopa A:t, riippuen arvostelevasta lääkäristä kennelliitossa. Nyt näitä tuloksia sitten odotellaan. Mikään ei kuitenkaan viittaa, että peitsauksen syy olisi luustossa, enkä tätä kyllä koskaan uskonutkaan. Aina kuitenkin täytyy asiat varmistaa. Hieno päivä ja ihanaa, että pieni rupsu-Eppu on terve :)
tiistai 15. lokakuuta 2013
maanantai 14. lokakuuta 2013
Millä välineillä hoidan koirieni turkit
Koirien turkin hoito on aina oma hommansa. Sheltin ja bordercollien turkkia joissakin koiraoppaissa tituleerataan vaikeiksi hoidettaviksi ja että turkki vaatii jopa päivittäistä harjausta. Itse en tätä pidä tarpeellisena, vaan viikottainen harjaus riittää karvanlähtöaikaan, muulloin harjailen koirat perusteellisesti parin viikon välein. Kun Osku oli pieni, hoidettiin turkkia käsittelyyn tottumisen vuoksi pari kertaa viikossa. Myös korvakarvat takkuuntuivat Oskulla alle 2 vuotiaana todella helposti, ja niitä selviteltiin myös viikottain. Tärkeintä omasta mielestäni ei ole viikottainen harjaus, vaan turkin läpi käyminen ja tarkistus esim. takkujen varalta.
Kuvasin oman turkinhoitovälineistöni, mutta itse trimmaussalkusta en tajunnut ottaa tähän hätään kuvaa. Turkinhoitoarsenaalia on kerääntynyt jonkin verran, koska molemmille pojille on "omat" harjansa. Toisin sanoen Oskun turkin harjaan pääsääntöisesti karstalla ja Roger Paralla, Neolle käytän useammin piikikästä harjaa tai furminaattoria. Tämä johtuu kokonaan mukavuussyistä - Neo inhoaa karstaa ja sitä käytetään vain housukarvoihin yms. paksumpaan karvaan. Oskulle taas karsta toimii loistavasti turkin irtoamiseen ja yleiseen selvittelyyn.
Meidän turkinhoitoarsenaalista havaintokuvaa. Ei näitä nyt edes kamalasti ole, mutta kyllä niitä muutama harja on siunaantunut. Näillä me hoidetaan turkkia.
1. Piikkikampa: Korvakarvojen selvittelyyn sekä korvien trimmauksen apuna.
2. Roger Para: Ehdoton antistaattinen harja sheltin ja bortsun turkinlaitossa. Näyttelyissä kehäkuntoon laittaessa en oikeastaan muuta harjaa käytäkään, aivan loistava kapistus! Tällä myös selvitellään korvakarvoja kamman kanssa sekä karstauksen jälkeen tehdään loppuharjaus myös arkena. Pesun jälkeen toimii myös hyvin föönauksen apuna.
3. Furminator: Neon suosikki. Ei revi karvaa yhtään Neolta, Oskulle taas ei toimi oikeastaan ollenkaan. Irrottaa loistavasti lähtemässä olevan karvan Neolta.
4. Pohjavillahara: Toinen Neon suosikki. Irottaa pohjavillaa paksummasta turkista, johon furminator ei toimi niin hyvin. Myös Oskun turkille käy loistavasti, menee hyvin ihoon asti ja poistaa pohjavillaa hellävaraisesti. Haran piikit pyörivät, joten ovat myös hyvin turkkiystävällisiä.
5. Pieni karsta: Korvakarvoihin ja tassukarvojen selvitykseen. Tällä myös totutettiin pentuna karstaukseen.
6. Iso karsta: Oskun turkin harjaukseen. Perusharja sheltin turkinhoitoon, irottaa pohjavillaa ja irtokarvaa. Äärimmäisen hyvä varsinkin hännän ja housukarvojen harjauksessa! Näyttelyturkkia laittaessa irrotan irtokarvat karstalla, jonka jälkeen turkin suurin laitto ja viimeistely Roger Paralla.Pesun jälkeen föönatessa karsta on oiva apu kuivaukseen!
7. Suihkupullo: AINA turkkia harjatessa suihkutellaan turkki kosteaksi. Pehmentää käsittelyn ajaksi turkkia, eikä myöskään päästä irtokarvaa niin paljon leijailemaan.
8. Kynsisakset: Tarvitseeko näistä edes kertoa? :D Meillä kynnet leikataan parin viikon välein tai useammin jos kynnet eivät itsestään kulu. Neon takatassuista kynsiä en ole leikannut varmaan kahteen vuoteen, koska kuluvat ulkoillessa tarpeeksi lyhyeksi.
9. Kynsiviila: Neon kynnet tahtovat välillä liuskoittua, jolloin viilaan liuskeet pois, etteivät kynnet repeä mistään kohtaa. Viilalla myös pyöristän leikkauksen jälkeen terävimmät reunat pois.
10. Tasaiset sakset: Tassukarvojen ja korvakarvojen trimmaukseen, sekä takkujen poistoon. Mukavan pienikärkiset sakset, joilla saa tassuista helposti karvat siistittyä. Trimmaan lähes koko tassut näillä, paitsi tassujen päältä. Korvakarvoissa käytän pystyasennossa viimeistelyyn ja tarkempaan työhön.
11. Ohennussakset: Korvakarvojen trimmaukseen. Oikeastaan koko korvat trimmaan näillä, takaavat kauniin ja luonnollisen tuloksen. Aikaa vievää hommaa, mutta eihän niitä karvoja voi tasaisiksi leikata suorilla saksillakaan.. Ohennussaksia käytän myös kinnerkarvojen trimmaukseen.
12. Hampaidenhoito: Kuvassa valkoinen sormiharja sekä kaksipuoleinen varrellinen hammasharja, sekä hammastahna. Yleensä meillä käytetään joko sormiharjaa tai varrellista yksipuoleista harjaa. Kaksipuoleisena harjaus ei Neolle meinaa onnistua, joten Oskun hampaiden harjaukseen tätä käytän mielummin. Molemmille siis lisäksi yksipuoleiset, normaalit hammasharjat, jotka valitettavasti puuttuvat kuvasta. Hammastahna on poikien suosikkijuttu, koska se maistuu niiiin hyvältä! :) Helpottaa hommaa huomattavasti, kun palkka tulee jo heti hampaiden harjauksen yhteydessä. (Koirille ei koskaan saa käyttää ihmisille tarkoitettua hammastahnaa.)
Tällaisella kalustolla me ollaan pärjätty oikeastaan aina, mitä nyt teen silloin tällöin pieniä heräteostoksia. Turkit pojilta pestään vähintään 2-4 kertaa vuodessa ja aina kun ovat likaisia. Yleensä olen molemmat pessyt vuoden aikojen vaihtumisen mukaan - Oskun tietysti ennen näyttelyitä myös. Shampoina käytän lähinnä Ring 5 Bright White (valkoisille osille ja Oskun koko turkille) sekä Neon turkille Ring 5 Protein 5. Joskus myös muita tuotteita on tullut testattua, mutta ainakin valkoisten osien pesuun olen ollut tyytyväinen tuohon Ring 5:n kirkastavaan shampooseen.
torstai 10. lokakuuta 2013
"Missä korvat?"
Kauhukseni tajusin, etten ole blogia päivittänyt kuukauteen! Kauheasti olisi kuvia (enimäkseen kesältä) joita olinkin lupaillut aiemmin, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, hyi minua.. Viikonloppuna kuitenkin päivittelen ainakin turkinhoito-jutuilla! :)
Remmirähinästä, johon otsikkokin viittaa. Neolle usein sanotaan, että "missä korrrvat?" (ärrää korostaen kivasti). Poika kääntelee päätään kivasti ja vaikuttaa siltä että ymmärtäisikin jotain, vaikka korvat usein ovatkin ö-mapissa - siis ohitustilanteissa. On ollut aivan ihana kuulla, etten paini yksin tämän ohitusongelman kanssa! Kohtalotoveroita varmasti löytyy paljonkin, mutta on aina ihana kuulla etteivät vain minun koirani käyttäydy huonosti ohitustilanteissa.
Neon rähinä on mennyt parempaan suuntaan viimeisen puolen vuoden aikana. Poika keskittyy nopeammin takaisin minuun ja saman lenkin toistuvat useat ohitustilanteet hiipuvat loppua kohti - Neo siis tottuu ohituksiin. Osa koirista on helpompi ohittaa, toisten ohi sitten ei ilman kauheaa huutoa päästä. Oskun olen jättänyt osittain huomiotta ohitustilanteissa. Kun saan Neon kuuntelemaan myös Osku vaistomaisesti lopettaa huutamisen ja kuuntelee suoraan minua.
Muutaman "vinkin" voisin antaa teille, jotka painitte tämän hermoja riistävän ongelman kanssa. Nämä keinot ovat meillä osoittautuneet toimiviksi jo parissa kolmessa viikossa. (HUOM. nämä eivät ole ammattilaisen vinkkejä, eivätkä toimi kaikilla koirilla - kerron vain mitkä meillä ovat osoittautuneet avuksi)
1. Jos koiralla on tapana riuhtoa, on kuonopanta hyvä apuväline kontrollin saamiseksi. Kuonopannan kanssa Neolle saa hyvän kontrollin ja poika lopettaa riuhtomisen nopeasti. Saan myös Neon kulkemaan juuri sinne minne minä haluan mennä - emme pysähdy ja jää odottamaan toista ja saan Neon nenän kohti meno suuntaa. Tähän liitetty käskysana toimi jo kuukauden päästä viemään Neon pari metriä eteenpäin vaikka takanamme kulkikin toinen koira.
2. Odota, että koira kiinnittää huomionsa sinuun. Hyviä tuloksia omien koirien kanssa on saatu kun negatiiviseen käytökseen ei aluksi kiinnitä mitään huomiota. Vasta kun koira rauhoittuu ja itse alkaa odottamaan sinulta ohjeita lähdetään liikkeelle ja koira saa omistajaltaan huomiota. Neo hoksasi todella nopeasti, että akka muuten jää seisomaan paikalleen kymmeneksi minuutiksi, jos Neo ei itse pyri ottamaan minuun kontaktia. Aluksi tämä on äärimmäisen turhauttavaa, mutta nopeasti ainakin meidän pojat ovat oppineet. Jokaisesta koiran itse ottamasta kontaktista palkka. Usein loppulenkin saan kehua koiriani jatkuvasti ja palkata nameilla, koska silloin kontakti on loistava.
3. "Katso". Jokaiselle lenkillä treenaan "katso" käskyä, jolloin koirien tulee kääntää huomionsa minuun. Tätä treenataan ensin kotona, sitten lenkillä ilman ongelmaa jne. Kun ohitustilanteet alkoivat olla siinä pisteessä, että Neo otti minuun nopeasti kontaktia, aloin liittämään myös "katso" käskyn tähän. Ohitustilanteen jälkeen pyydän Neoa heti katsomaan minuun - Neo katsoo - palkka ja matka jatkuu.
4. Keskity positiivisiin asioihin. Omasta mielestäni tärkeintä on, että koira nauttii olostaan omistajan kanssa. Kaikista onnistumista pitää muistaa kehua ja nauttia! Tärkeintä itselle on tunnistaa onnistumiset ja keskittyä niihin. "Tänään kolmas ohitus onnistui paremmin kuin eilen" jne. Kun koira selvästi tekee työtä ja yrittää onnistua, on sen huomioiminen myös tärkeää. Nopea palkka koiralle onnistumisesta on meidän kohalla äänen painon muuttuminen. Käskyt tiukalla ja matalalla äänellä, kehut hilpeämmin ja pehmeällä äänellä.
5. Ole itse rauhallinen. Tämä on tärkeintä kaikista. Koira ei voi oppia, jos itse olet rauhaton ja stressaat ohitustilannetta. Ole mielummin hiljaa ja paikallasi, kuin riuhdot koiraa eteenpäin ja "rähiset" itse. Aluksi tyyneys ohitustilanteissa tuotti itselleni vaikeuksia, mutta tästäkin pääsee yli - nopeammin kuin luulettekaan.
Toivottavasti näistä olisi jollekin pientä apua omassa ohituksessa. Sentään tästä saa osviittaa siitä, miten meidän tilanne on lähtenyt purkautumaan kokonaisuudessaan.
Remmirähinästä, johon otsikkokin viittaa. Neolle usein sanotaan, että "missä korrrvat?" (ärrää korostaen kivasti). Poika kääntelee päätään kivasti ja vaikuttaa siltä että ymmärtäisikin jotain, vaikka korvat usein ovatkin ö-mapissa - siis ohitustilanteissa. On ollut aivan ihana kuulla, etten paini yksin tämän ohitusongelman kanssa! Kohtalotoveroita varmasti löytyy paljonkin, mutta on aina ihana kuulla etteivät vain minun koirani käyttäydy huonosti ohitustilanteissa.
Neon rähinä on mennyt parempaan suuntaan viimeisen puolen vuoden aikana. Poika keskittyy nopeammin takaisin minuun ja saman lenkin toistuvat useat ohitustilanteet hiipuvat loppua kohti - Neo siis tottuu ohituksiin. Osa koirista on helpompi ohittaa, toisten ohi sitten ei ilman kauheaa huutoa päästä. Oskun olen jättänyt osittain huomiotta ohitustilanteissa. Kun saan Neon kuuntelemaan myös Osku vaistomaisesti lopettaa huutamisen ja kuuntelee suoraan minua.
Muutaman "vinkin" voisin antaa teille, jotka painitte tämän hermoja riistävän ongelman kanssa. Nämä keinot ovat meillä osoittautuneet toimiviksi jo parissa kolmessa viikossa. (HUOM. nämä eivät ole ammattilaisen vinkkejä, eivätkä toimi kaikilla koirilla - kerron vain mitkä meillä ovat osoittautuneet avuksi)
1. Jos koiralla on tapana riuhtoa, on kuonopanta hyvä apuväline kontrollin saamiseksi. Kuonopannan kanssa Neolle saa hyvän kontrollin ja poika lopettaa riuhtomisen nopeasti. Saan myös Neon kulkemaan juuri sinne minne minä haluan mennä - emme pysähdy ja jää odottamaan toista ja saan Neon nenän kohti meno suuntaa. Tähän liitetty käskysana toimi jo kuukauden päästä viemään Neon pari metriä eteenpäin vaikka takanamme kulkikin toinen koira.
2. Odota, että koira kiinnittää huomionsa sinuun. Hyviä tuloksia omien koirien kanssa on saatu kun negatiiviseen käytökseen ei aluksi kiinnitä mitään huomiota. Vasta kun koira rauhoittuu ja itse alkaa odottamaan sinulta ohjeita lähdetään liikkeelle ja koira saa omistajaltaan huomiota. Neo hoksasi todella nopeasti, että akka muuten jää seisomaan paikalleen kymmeneksi minuutiksi, jos Neo ei itse pyri ottamaan minuun kontaktia. Aluksi tämä on äärimmäisen turhauttavaa, mutta nopeasti ainakin meidän pojat ovat oppineet. Jokaisesta koiran itse ottamasta kontaktista palkka. Usein loppulenkin saan kehua koiriani jatkuvasti ja palkata nameilla, koska silloin kontakti on loistava.
3. "Katso". Jokaiselle lenkillä treenaan "katso" käskyä, jolloin koirien tulee kääntää huomionsa minuun. Tätä treenataan ensin kotona, sitten lenkillä ilman ongelmaa jne. Kun ohitustilanteet alkoivat olla siinä pisteessä, että Neo otti minuun nopeasti kontaktia, aloin liittämään myös "katso" käskyn tähän. Ohitustilanteen jälkeen pyydän Neoa heti katsomaan minuun - Neo katsoo - palkka ja matka jatkuu.
4. Keskity positiivisiin asioihin. Omasta mielestäni tärkeintä on, että koira nauttii olostaan omistajan kanssa. Kaikista onnistumista pitää muistaa kehua ja nauttia! Tärkeintä itselle on tunnistaa onnistumiset ja keskittyä niihin. "Tänään kolmas ohitus onnistui paremmin kuin eilen" jne. Kun koira selvästi tekee työtä ja yrittää onnistua, on sen huomioiminen myös tärkeää. Nopea palkka koiralle onnistumisesta on meidän kohalla äänen painon muuttuminen. Käskyt tiukalla ja matalalla äänellä, kehut hilpeämmin ja pehmeällä äänellä.
5. Ole itse rauhallinen. Tämä on tärkeintä kaikista. Koira ei voi oppia, jos itse olet rauhaton ja stressaat ohitustilannetta. Ole mielummin hiljaa ja paikallasi, kuin riuhdot koiraa eteenpäin ja "rähiset" itse. Aluksi tyyneys ohitustilanteissa tuotti itselleni vaikeuksia, mutta tästäkin pääsee yli - nopeammin kuin luulettekaan.
Toivottavasti näistä olisi jollekin pientä apua omassa ohituksessa. Sentään tästä saa osviittaa siitä, miten meidän tilanne on lähtenyt purkautumaan kokonaisuudessaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)