Niin se vain on vuosi lopuillaan ja viimeistä viedään! Vuodelle asetetut tavoitteet eivät (taaskaan) täyttyneet, mutta se johtuu täysin akan laiskuudesta, saamattomuudesta, kiireistä tai mistä tahansa muusta tekosyystä. Kivaa meillä on ainakin ollut, eikä me olla vain sohvalla köllötetty.
Oskun kanssa suurin saavutus oli näyttelymenetys Torniossa. AVK 4 oli meille jo uskomaton saavutus, josta olen todella ylpeä! Muutenkin Osku on poika, jonka voi ilmoittaa aina näyttelyyn tietäen, että Osku nauttii hommasta täysillä ja osaa homman! Myös syksyn aikana Oskun sisäisen tokokoiran löytyminen on luonut tavoitteita ensi vuodelle tokon saralla.
Neon kanssa ei olla tehty mitään - ainakaan paperilla. Treenailtu ollaan lähinnä muistuttelutokoa, temppuja ja joitakin uusia liikkeitäkin. Näistä suurin edistysaskel on ehdottomasti ollut metallinouto! Nyt Neo jo tuo metallinoutoa, hieman huutaen tosin. Niin ylpeä olen tuosta mustavalkoisesta, kun se osasi ylittää oman pelkonsa ja jännityksensä metallikapulan suhteen. Ensi vuodelle käydään kisoissa ja toivottavasti saadaan se viimeinen alo 1. Sitten katsotaan AVO:n liikkeitä ja mietitään kisataanko enää vai treenaillaanko vain huumorimielessä. Ohitusjutut ovat alkaneet Neollakin jo sujumaan mikä on tietysti suuri plussa arjessa.
Lähinnä vuosi 2013 on mennyt leikin, kotitreenin, juoksemisen ja lenkkeilyn merkeissä. Ollaanhan me muistettu tietysti myös herkutella, löhöillä ja rentoutua. Joka vuosi on parasta huomata miten mamman pojat kasvaa, mutta pysyvät silti aina pikkupoikina.
Onnea vuodelle 2014!
